Hiukan jänskätti,mutta onneksi se oli turhaa.

Eipä tullut mitään uutta tietoa,kun Lasten Psykiatrianpolilta kävi sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä kylässä.Sairaanhoitaja pelasi Ida-Kaisan ja Adan kanssa pelejä tytöttöjen huoneessa,kun juttelin sosiaalityöntekijän kanssa.Kun kerroin asioita avioliiton ja eroprosessin ajalta,pyyhin kyyneleitä.Niin vaikealta tuntuu,vieläkin.Vaikka kaikesta onkin muutama vuosi.Onneksi sosiaalityöntekijä tuntui ymmärtävän,että vieläkin pelkään Adan isää ja mitä kaikkea paskaa on vielä mahdollisesti tulossa.Eivät onneksi ota häneen vielä ainakaan (TOIVOTTAVASTI EI KOSKAAN) yhteyttä.Kun haluavat tietää kuinka Adalla on hänen luonaan asiat.Sanoin etten haluaisi ollenkaan heidän olevan yhteydessä siihen narsistiseen alkoholistiin.Ja näytin paperinkin,jossa on että huoltajuus on yksin minulla.

Tälläistä tänään....