Joo,pikku likat lähtivät perjantaina leirille. No,täällä piti nauttia viikonlopusta,mutta taisin taas olla "ennustaja eukko". Koska puhuin päivällä Jennalle yhdestä ihmisestä,nimittäin ex:täni. Ja illalla sitten Adan isoveli soitti. Tätä poikaa en ole koskaan tavannut,enkä jutellutkaan hänen kanssa. Ainoastaan muutamia kuvia nähnyt ja kuullut juttuja. No,ei siinä mitään,varmaan olisi mukava tutustua. MUTTA isänsä oli antanut numeroni. EI TODELLAKAAN KIVA JUTTU!!!! Varsinkin,kun Adan isästä ei 2 vuoteen ole kuulunut mitään,siis EI MITÄÄN!!! Voisi pysyä jatkossakin pois. Eipä olla kaivattu. No,lauantaina siis eilen illalla tuli puhelu. Vastasin: "Haloo!" Kuului vaan: "Mitäs sie?" Laitoin luurin kiinni,koska mun ei tarvitse puhua ihmisen kanssa joka on ************** ja kännissä. Onneksi on yksi ihminen(Adan isosiskon äiti) joka 100% tietää millaista elämämme on ollut tuon ihmisen kanssa. Olemme taas muutaman päivän ajan puineet asioita. Ei ne miksikään muutu,mutta on pakko ollut jutella jonkun kanssa. Kun tuntuu niin PERKELEEN PAHALTA!!! Me halutaan jatkaa elämään RAUHASSA!!! Ilman tuota ihmistä,joka on satuttanut tätä perhettä ja läheisiämme.

Tytöt tulivat tänään leiriltä. Ja Ada kertoi ylpeänä,että oli yhden leirikaverin kanssa voittanut luontokilpailun. Tuli tosi hyvä fiilis. Koska Ada ei ole niin kovin hyvä oikein missään. Ja nyt pärjäsi,tosin Adalle tuntuu luonto olevan tärkeä juttu. Tietää paljon asioita,kertoo useasti kaikkia juttuja ja pyytää ottamaan selvää.

Nyt kirjan kanssa sänkyyn.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Öitä ja kauniita unia! Ne kun ovat itselläni olleet viime aikoina hiukan kateissa,monestakin syystä.