Juup, täällä saatiin niin hyvin pidettyä salaisuus matkasta, ettei ole tosi. Ida-Kaisa vielä terminaalissa oli sitä mieltä, että Jenna lähtee risteilylle ja me lähdetään kauppaan. Kuten olin koko matkan sanonut. Tajusi vasta, kun näytin "matkaliput", että olemme oikeasti menossa kaikki reissuun. Ja alkoi itkeä. Kovasti olivat Adan kanssa hämmästyneitä, missä kaikki vaatteet on. Kun asia selvisi, olivat ihan mielissään, kun pääsivät sittenkin matkalle. Koska asiasta on pitkin syksyä minulta kyselty. Ja vielä viikko sitten kysyivät: "Milloin voidaan mennä risteilylle tai jonnekin matkalle?" Ja ovat kuitenkin tajunneet, ettei tässä huushollissa ole rahaa samalla tavalla, kuin heidän kavereillaan. (Heillä joilla on kumpikin vanhempi, jotka käyvät töissä. He kun käyvät muutaman kerran vuodessa etelässä lomailemassa vähintään viikon kerrallaan.) Välillä on harmittanut ihan älyttömästi, mutta näin vaan on. Ja nyt on yksi haave toteutettu tässä huushollissa.

Pikkasilta harmituksilta ei kuitenkaan vältytty, kun Ida-Kaisalla on aivan kummallisia pelkoja. No, niistä selvittiin pienten kinastelujen jälkeen. Muuten reissu oli erittäin kiva. Tietysti rahalle olisi ollut paljon muutakin käyttöä. Mutta ovatpa nyt nuo neidit saaneet yhden kokemuksen lisää. Ida-Kaisa ei ole koskaan laivalla ollut ja Ada kerran isänsä häämatkalla. Mutta se olikin reissu missä aikuiset ryyppäsivät. Ja meidän reissuun ei alkoholi kuulunut ollenkaan.

 

Jenna

Ada

Torstai illan alkoholiton drinkki. Tämä oli tosi hyvää.

Perjantai aamuna, ennen Tukholmaan saapumista oli käytävä tuulen tuiverruksesta huolimatta kannella kävelemässä. Siellä oli ihan törkeen kylmä.

Ada, Ida-Kaisa ja Jenna Tukholman keskustassa.

Ada ja Jenna

Tänä aamuna tytöt vielä tapasivat Ville Viikingin.